Sormenjälkien tunnistamisajan periaate

Henkilöllä on monia ainutlaatuisia biologisia ominaisuuksia, mukaan lukien sormenjäljet, iirikset, kämmentulosteet jne. Niiden ainutlaatuisuuden ja mukavuuden vuoksi sormenjälkiä on käytetty laajasti läsnäolokoneissa, pääsynhallinnassa, älypuhelimissa ja muissa kentissä, ja ne ulottuvat vähitellen nousuun Teollisuus, kuten Smart Door Locks.

Yksi tärkeimmistä sormenjälkien tunnistus- ja läsnäolotekniikan indikaattoreista on tarkkuus, ja sormenjälkien tunnistamisen ja osallistumisen tarkkuuden parantamisen ydin on, onko sormenjälkikuvien kerääminen tarkemmin ja tehokkaammin (tietysti se voi olla myös parannettu myöhempien algoritmien avulla, mutta parannuksen vaikutus on rajoitettu). Tällä hetkellä on kolme päämenetelmää sormenjälkien tunnistamisohjelmaan: Optinen sormenjälkitunnistin, kapasitiivinen sormenjälkitunniste ja biologinen radiotaajuuden tunnistaminen.
1. Optinen sormenjälkitunnistin
Optinen sormenjälkitunnistin on eräänlainen sormenjälkitunnistusajan osallistumistekniikka, jota sovellettiin suhteellisen aikaisin. Esimerkiksi monien aikojen osallistumiskoneet ja kulunvalvonta käytettiin aiemmin optisen sormenjäljen tunnistamisajan osallistumistekniikkaa. Se käyttää pääasiassa taitekerroksen ja valon heijastuksen periaatetta, asettaa sormen optiseen linssiin, ja sormi valaisee sisäänrakennettu valonlähde. Valo ampuu pohjasta prismaan ja ampuu sitten prisman läpi. Päästövalo on sormen pinnalla. Heijastuneen valon taittumiskulma ja kirkkaus ovat erilaiset. Käytä prismaa projisoida sitä CMOS: lla tai CCD: llä varaus kytkettynä laitteessa ja muodostaa sitten harjanteiden digitalisointi (viivat, joiden sormenjälkikuvan tietyllä leveydellä ja suunnassa) ja laaksoissa (syvennykset välissä Linjat) Valkoisena monirahjainen sormenjälkikuva, jonka sormenjälkulaitealgoritmi voidaan käsitellä. Vertaa sitten tietokantaa nähdäksesi, onko se johdonmukainen.
Optisten sormenjälki -skannerien haittana on, että tämän tyyppisellä sormenjälkimoduulilla on tiettyjä vaatimuksia käyttöympäristön lämpötilasta ja kosteudesta, ja se voi saavuttaa vain ihon orvaskenssin, mutta ei dermit, ja vaikuttaako se suuresti se, onko pinta pinta Sormi on puhdas. Jos käyttäjän sormissa on paljon pölyä tai märkiä sormia, voi tapahtua tunnistusvirheitä. Ja väärennetyillä sormenjälkillä on helppo pettää. Käyttäjille se ei ole kovin turvallinen ja vakaa käyttää.
2. Kapasitiivinen sormenjälkitunnistin
Kapasitiivinen sormenjälkitunnistuskäyttö on käyttää piikiekoa ja johtava ihonalainen elektrolyytti sähkökentän muodostamiseksi. Sormenjäljen heilahtelu aiheuttaa erilaisia ​​muutoksia näiden kahden välisessä paineerot, jotta tarkka sormenjälkitunnistus voidaan toteuttaa. Tällä menetelmällä on vahva sopeutumiskyky, eikä siinä ole erityisiä vaatimuksia käyttöympäristölle. Samanaikaisesti piidikiekkojen ja siihen liittyvien anturielementtien käyttämä tila on matkapuhelinsuunnittelun hyväksyttävällä alueella, joten tätä tekniikkaa on edistetty paremmin matkapuhelimen puolella. .
Nykyinen kapasitiivinen sormenjälkimoduuli on myös jaettu kahteen tyyppiin: naarmuuntutyyppi ja työntötyyppi. Vaikka entisellä on pieni määrä, sillä on suurta haittaa tunnistusasteen ja mukavuuden suhteen. Tämä johti myös suoraan valmistajat keskittymään push-tyyppiseen (kapasitiiviseen) sormenjälki moduuliin, jolla on rento toiminto ja korkeampi tunnistusaste.
3. Tunnista radiotaajuuden tunnistaminen
Radiotaajuusanturi säteilee pienen määrän radiotaajuussignaalia anturin läpi, joka voi tunkeutua sormen ihokerrokseen saadaksesi tekstuurin sisäkerroksen tiedon saamiseksi. Esimerkiksi SenseID3D: n ultraääni sormenjäljen tunnistamisajan osallistumistekniikka, jonka Qualcomm julkaisi MWC -näyttelyssä vuonna 2015, on eräänlainen biometrinen radiotaajuuden tunnistustekniikka.
Kahteen ensimmäiseen tekniikkaan verrattuna RF-anturi vaatii vähemmän sormenpuhdistusta ja voi tuottaa korkealaatuisia kuvia. Lisäksi anturi-aluetta voidaan vähentää kyvystä kaapata korkealaatuisia kuvia, ja se voidaan vähentää samalla kun varmistetaan tietty todennuksen luotettavuus, vähentää siten tiettyjä kustannuksia ja tekee radiotaajuusanturin sovellettavan erilaisiin pienikokoisiin mobiililaitteisiin. Signaalien aktiivisen lähettämisen tarpeen vuoksi virrankulutus on kuitenkin korkeampi kuin kapasitiivisen tyypin. Lisäksi tämän tyyppistä tekniikkaa soveltavat suhteellisen vähän valmistajia, joten kokonaiskustannukset ovat edelleen suhteellisen korkeat.