Sormenjälki -skannereissa sormenjälkitunnistus käsittelee sormenjälkikuvan vääristymiä

Sormenjälkiskannereita tuntevat asiakkaat tietävät, että sormenjälkipisteen hallinnassa oleva solmupohjainen sovitustila on yleinen menetelmä sormenjälkien sovituksessa. Voidaan myös sanoa, että solmupohjainen sovitustila on valtavirran menetelmä sormenjälkien sovituksessa.

Solmupohjaisia ​​sovitusmenetelmiä on olemassa. Tietyn strategian kautta solmu valitaan muotin sormenjäljestä ja syöttö sormenjäljestä referenssisolmuparina. Suoritettaessa solmun sovittamista, kohdista ensin referenssisolmu ja arvioi sitten muiden solmujen vastaava aste. Tämä menetelmä voi vain varmistaa, että referenssisolmua lähempänä olevan alueen kohdistusaste on parempi, kun taas referenssisolmusta kauempana olevan alueen kohdistusaste on suhteellisen huono, voit tutkia vastaavaa menetelmää, joka perustuu useisiin vertailusolmuihin . Useita paria referenssisolmuja jakautuvat sormenjäljen jokaiselle alueelle. Kun useita vertailusolmuja on kohdistettu, kahden sormenjälkien kunkin alueen kohdistusaste on suhteellisen tasapainossa. Kunkin sovitussolmuparin sijaintiero ja suuntaero on suhteellisen tasainen. Tällä tavoin yhden vertailupisteen kohdistuksen perusteella solmuparista, josta ei tule vastaavien solmujen paria sijaintieron tai suuntaero, on liian suuri. Menetelmän mukaan siitä tulee todennäköisesti pari vastaavia solmuja sijaintieron ja suuntaeron vähentämisen vuoksi. Tässä menetelmässä tutkittava ongelma on, kuinka valita useita referenssisolmuja ja kuinka kohdistaa useita referenssisolmuja.

Sormenjäljen vääristymisongelmassa olemassa olevat menetelmät rakentavat pääasiassa sormenjäljen vääristymämallin ja kohdistavat sitten kaksi sormenjälkeä vääristymämallin perusteella tai käyttävät rajoitusikkunaa solmun sovituksen aikana. Ehdotamme kaarevan koordinaattijärjestelmän käyttämistä kahden solmun välisen vääristymisen purkamiseksi. Invariantti -suhde, koska sormenjäljen vääristymä muuttaa pääasiassa viivojen kaarevuutta ja etäisyyttä, kun taas viivojen pituus on suhteellisen vakaa, ja kahden solmun välisten viivojen lukumäärä ei muutu. Käytämme käyrän koordinaattina rivien pituutta ja lukumäärää. Sormenjälkien sovittamisen aikana nämä käyräkoordinaattiarvot vastaavat.